Luukku 22

Peura-luokan oppilaat rustailivat joulujuhlaan yhteistuumin jouluisen sadun ja piirsivät upeita kuvia. Sadun myötä toivotamme kaikille oikein hyvää joulua ja rentouttavaa joululomaa.

 Muumien jouluseikkailu

Muumimamma istui tuolissaan kutoen uutta villapaitaa Pikku Myylle, koska oli tulossa talvi ja kylmä. Muumipappa kertoi tarinaa joulupukista Muumipeikolle, Pikku Myylle ja Nipsulle ja Muumimamma kuunteli kutoessaan. Muumit olivat juuri menossa talviunille. Äkkiä Myy huudahti kesken Muumipapan tarinaa:

-       Onko joulupukki oikeasti totta Muumipappa?

Muumipeikko kysyi:

-       Onko Korvatunturi olemassa?

Ja Muumipappa vastasi:

-       Ehkä, ehkä ei.

Muumipeikko ja Nipsu huudahtivat yhteen ääneen:

-       Mennään ottamaan selvää!!

He päättivät lähteä seuraavana päivänä matkaan.

Seuraavana päivänä Muumimamma sai villapaitansa valmiiksi. Muumipappa sanoi, että joko aletaan pakata.

-       Kyllä vain! huudahti Pikku Myy.

Haisuli kuuli Muumitalon katolla ollessaan, että he lähtisivät Korvatunturille. Haisuli keksi, että voisi livahtaa jonkun matkalaukkuun, että pääsisi mukaan. Sitten Muumimamma lähti keittiöön tekemään evästä matkalle. Sillä välin Haisuli hyppäsi Muumimamman laukkuun.

Kun Muumimamma oli saanut eväät valmiiksi, Muumipeikko kysyi:

-       Millä me menemme Korvatunturille?

-       Kävellen, Muumimamma vastasi ja meni pakkaamaan. Lopulta kaikki oli pakattu.

-       Lähdetään! Pikku Myy huudahti. Sitten he lähtivät. He kävelivät pois Muumitalon pihasta. Niisku käveli heidän ohitseen ja kysyi:

-       Minne matka?

-       Korvatunturille, Muumimamma vastasi.

-       Kävellenkö? Niisku kysyi.

-       Ei, minä rakennan teille koneen, jolla voitte matkata.

 

Niisku ja Muumit lähtivät Niiskun rakennuspajalle, jossa he rakentaisivat koneen, jolla he voivat matkata Korvatunturille. Parin päivän päästä kone oli valmis. Kone oli suuri ja keltainen ja siivet olivat pinkit. Pohja oli sininen ja katto vihreä. Niisku kysyi muumeilta, pääsisikö hän mukaan.

-       Kyllä pääset, muumit vastasivat.

Muumit antoivat koneelle nimeksi lentohärveli.

 

Lentohärveli käynnistyi ja matka alkoi. Muumit kääntyivät kohti Korvatunturia ja matkalla he näkivät valkoisen tupsun pensaan takana. Lentohärvelistä alkoi kuulua KRÄKS, KRIKS ja yhtäkkiä PAM! Lentohärveli syöksyi kahden vuoren väliin. Muumit miettivät, millä pääsisivät Korvatunturille.

 

Muumit päättivät ryhtyä kävelemään Korvatunturille. Muumit kysyivät Niiskulta, voiko aluksen vielä korjata. Niisku vastasi:

-       Ei mitään mahdollisuutta päästä ilmaan.

Muumit jättivät aluksen ja lähtivät kävelemään. He huomasivat Mörön ja kiiruhtivat Korvatunturille.

 

Kun he olivat kävelleet vähän matkaa, Muumimamman kassista kuului huuto. Muumimamma avasi laukun. Siellä oli Haisuli, joka oli saanut neulan sormeensa. Muumimamma oli kysymässä sattuiko, kun Muumipeikko huusi:

-       Mitä sinä täällä teet?!

He kuulivat kuihtuneesta marjapensaasta rapinaa. Siellä oli Hemuli, jolla oli lunta pitkissä sinisissä suksissaan. Nyt Muumipeikko kysyi:

-       Mitä sinä täällä teet?

-       Etsin uusia kultaisia ruusuja. Löysin niitä täältä viime vuonna.

-       Minne te olette matkalla? Hemuli kysyi.

-       Olemme matkalla Korvatunturille.

-       Pääsenkö mukaan? Hemuli kysyi.

-       Joo!!!!! kaikki vastasivat.

Kun he olivat vähän aikaa tarponeet, he tulivat Korvatunturille, jossa odotti joukko vilkkaita punapukuisia joulutonttuja ja joulumuori.

He menivät mäen alas ja haistoivat ihanan tuoksun, joka taisi olla glögin ja piparien tuoksua. Muumipeikko kysyi Muumipapalta:

-       Onko tuo sitten joulupukki? osoittaen tonttua.

-       Ei, ei se ole joulupukki, ainakaan kuvien perusteella, Muumipappa vastasi.

Sitten Pikku Myy kiljaisi:

-       Ei jäädä ihmettelemään noita kääpiöitä.

Nipsu sanoi Myylle:

-       Ei ne ole sinua pienempiä eikä suurempia. Jos ne ovat sinun sukulaisiasi.

-       Niinpä. Nyt minulla on samankokoisia sukulaisia, sanoi Pikku Myy.

Sitten Muumimamman laukku alkoi hetkua ja täristä ja sieltä kuului ääni:

-       Minulla on nälkä täällä mustassa pimeässä laukussa.

Muumimamma vastasi:

-       Meillä on kurpitsahilloa.

-       Kelpaa, vastasi Haisuli laukusta.

Haisuli nousi laukusta ja otti kurpitsahilloa. Haisuli avasi purkin kannen ja alkoi syödä. Muumimamma sanoi Haisulille:

-       Ethän sinä syö kaikkea siitä purkista?

-       En, Haisuli sanoi.

Haisuli söi kuitenkin kaiken hillon. Muumipappa raivostui ja huusi Haisulille:

-       Sinä sanoit, ettet syö kaikkea!

-       Mutta minulla oli niin kova nälkä, Haisuli sanoi.

-       Ei se oikeuta sinua syömään kaikkea hilloa.

 

Sitten Muumimamma laittoi tyhjän hillopurkin laukkuunsa ja Haisuli hyppäsi myös laukkuun. He lähtivät etsimään Joulupukin pajaa. Alkoi tulla hämärä. He näkivät paljon kirkkaita valoja. He kävelivät niitä kohti. He huomasivat, että valot tulivat Joulupukin pajan ikkunoista. Sitten heidän takaansa kuului pieni ääni, joka sanoi:

-       Mitä te täällä teette? Tulkaa heti sisään.

Sen sanoi tonttu, joka oli halkoja hakemassa. He kävelivät ovelle ja astuivat sisään.

 

Kun muumit olivat astuneet sisään, he huomasivat Mörön. Mörkö oli täysin jäässä. Hampaat kalisivat ja kädet olivat aivan jäässä. Tontut juoksivat piiloihinsa, minkä jaloistaan pääsivät. Yhtäkkiä kuului kellojen kilinää. Kuului myös möreä ääni.

-       Mitä täällä tapahtuu? Mörkö kysyi.

Hemuli oli juuri tutkimassa kasvia katon päällä. Kuului yhtäkkiä KRÄKS! Katto romahti ja Hemuli sen mukana.

-       Eeeeeeiii! Hemuli huusi, kun huomasi kasvin hävinneen. Mutta yksi tontuista oli ottanut sen, että Hemulin tutkimus ei menisi pilalle.

Kun tonttu oli pelastanut Hemulin tutkimuksen, Muumit miettivät, jäisivätkö Korvatunturille vai menisivätkö takaisin Muumilaaksoon.

-       No, mitäs me nyt teemme? Muumipappa kysyi.

Muumiperhe mietti pitkän ajan. Mörkö ajatteli, että jäisivät hetkeksi. Kaikille sopi, mutta Haisuli sanoi:

-       Miksi pitäisi jäädä tänne kylmään? Täällä on niin kylmä, että tuntuisi olevan jääkaapin sisällä.

Muumimamma vastasi Haisulille:

-       Jäämme tänne, koska menemme auttamaan tonttuja jouluvalmisteluissa.

Joulupukki tuli muumien luokse ja sanoi:

-       Minä voin viedä teidät reellä kotiin jouluaattona.

Muumit ja Joulupukki lähtivät lahjapajalle paketoimaan lahjoja. Lahjoja oli paljon, joten aikaa ei ollut hukattavaksi.

 

Pian kaikki oli valmista. Muumit olivat kantaneet raskaita paketteja. Kun kaikki oli pakattu, he olivat valmiina lähtöön. Tontut valjastivat porot ja sitten matkaan. Ensimmäinen kaupunki oli Pori. Muumit olivat viemässä nukkea Sandra-nimiselle tytölle. Porissa viimeinen, joka sai lahjan, oli Jussi.

-       Nyt ollaan Muumilaaksossa, sanoi Joulupukki.

Muumit olivat uupuneita matkasta ja päättivät mennä loppuvuodeksi talviunille. He, jotka eivät nukkuneet talviunta, lähtivät omiin koteihinsa. Muumiperhe meni omiin sänkyihinsä ja Muumipeikko uskoi tästä lähin Joulupukkiin.